Kaksi näkökulmaa ihmiseen

Akupunktiohoitajana kuulen usein kysymyksiä siitä, miten länsimainen ja kiinalainen lääketiede eroavat toisistaan. Se vaatisi varmaan kokonaisen kirjan kirjoittamisen, joten kerron tässä vähän siitä, miten olen potilaana kokenut kahden erilaisen maailman näkökulman ihmiseen ja terveyteen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen päässyt tutustumaan länsimaisen lääketieteen tapaan tutkia ja käsitellä ihmisiä potilaan näkökulmastani. Ensiksi on ollut helppo huomata, että sen taustalla edelleenkin vaikuttaa muutaman sata vuotta vanha filosofinen näkemys hengen ja materian erosta. Sairauden hoito on aineellisen ruumiin käsittelyä ja henkisen puolen hoitaa pappi tai psykologi.

Länsimainen lääketiede näkee normaalina sen, että hoitotoimenpiteet voivat aiheuttaa vakaviakin haittoja, joista osa on jopa pysyviä. Tämä kyllä kerrotaan potilaalle ja sitä pidetään meillä aivan normaalina asiana. Oma kokemukseni on nivelreuman hoitotavoista ja kritisoin sitä, että vaikka pyysin vaihtoehtoisia hoitotapoja lääkitysten lisäksi, niin minua ei kuunneltu.  Reumalääkitykset ovat suureksi avuksi osalle sairastuneita, mutta meitä on myös joukko, jotka eivät kestä raskaita lääkehoitoja. Yksi ero länsimaiseen lääketieteeseen lieneekin siinä, että perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä pyritään estämään lisävaurioiden syntyminen.

Löysin kymmenen vuotta sitten, kun sairastuin, Rovaniemeltä hyvän akupunktiolääkärin, ja pääsin näin vertailemaan erilaisia hoitotapoja. Reumalääkärit tutkivat aina nivelteni kunnon ja laittoivat kortisonipiikkejä ja uusivat lääkereseptejä. Hyvää tietoa sairaudestani sain reumahoitajilta, joiden ammattitaito on laajaa ja monipuolista. Minulle väitettiin, että ruokavalio ei vaikuta ja että minun on pakko käyttää jotain reumalääkettä loppuikäni. Filosofian harjoittajana en voinut uskoa vain yhteen totuuteen ja kun en lääkkeitä kestänyt, oli etsittävä muuta tietoutta itseni hoitamiseen.

 

Akupunktioroi blogi itsehoito kiinalainen lääketiede

Ihminen on kokonaisuus

Akupunktiolääkäri Liu Xiao Feng teki vaikutuksen heti ensimmäisellä käynnillä. Ensin hän poisti harhaluuloni siitä, että akupunktio ei tunnu miltään ja oikaisi, että kyllä sen pitää tuntua. Toinen erikoisuus oli, että hän ei tutkinut vain tulehtuneita niveliäni, vaan kysyi laajemmin vointiani. Hän oli kiinnostunut myös mielentilastani ja kannusti näkemään niitä hyviä puolia elämässä. Olin siinä vaiheessa hyvin sairas, pystyin tuskin kävelemään kunnolla tai nostamaan vesilasia yhdellä kädellä. Reuma ei kadonnut akupunktiohoitojen jälkeen, mutta olo oli parempi ja mieli rennompi. Koin mielialan paranemisen yhtä tärkeäksi, kuin särkyjen ja turvotusten vähenemisen.

Ehkä toinen ero onkin siinä, että länsimaisen lääketieteen edustajat hoitavat ihmiskehon osasia ja kiinalaisen lääketieteen edustajat taas koko ihmistä. Meillä psyykeä hoitaa yksi lääkäri ja nivelreumaa toinen ja kolmas erikoislääkäri hoitaa kipua. Ihailen luonnollisesti länsimaisen lääketieteen kirurgista osaamista eikä minun käsilläni tehtäisi enää juuri mitään ilman taitavan käsikirurgin toimenpiteitä. Toinen hyvä asia ovat olleet erilaiset kuntoutukset, joissa potilasta ehditään kuunnella ja perehtyä yksilöllisesti sopiviin tapoihin hoitaa häntä. Parasta olisi, jos länsimaisen ja kiinalaisen lääketieteen näkökulmat ja hoitotavat voisivat kulkea rinnakkain. Vielä parempaa voisi syntyä, jos mukaan valittaisiin muitakin lääketieteen haaroja, kuten suomalainen yrttitietous, ayurvedinen lääketiede tai Amerikan alkuperäiskansojen tietämys sairauksien hoitamisesta.

"Olennaista perinteisen kiinalaisen lääketieteen teoriassa on ymmärtää ihminen kokonaisuutena ja aina osana luontoa."

Olennaista perinteisen kiinalaisen lääketieteen teoriassa on ymmärtää ihminen kokonaisuutena ja aina osana luontoa. Taijin flosofassa sanotaankin kauniisti, että ihminen elää maan ja taivaan välissä. Ihminen on mikrokosmos ja olemme tiiviissä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, sillä tässä maailmassa olemme aina suhteessa aikaan ja paikkaan. Kaikki tekijät siis vaikuttavat ihmisen terveydentilaan: ympäristötekijät, paikalliset olosuhteet, sosiaaliset suhteet, historiallinen aika, yhteiskuntajärjestelmä, ammatti, tai sama lyhyesti ilmaistuna eli perimä, elintavat ja elinolosuhteet.

Ihminen on luontoa

Tämä outo maailma, missä joudumme nyt elämään, sekoittaa loputtomalla tietotulvalla myös käsityksen terveydestä. Siitä on tullut taistelua, missä kehoa muokataan voimakkaasti sekä liiallisella liikunnalla että mitä erikoisimmilla ruokavillityksillä. Mitään ihmekonsteja ei tarvita, vaan sopivasti oikeata ravintoa, tasapainottelua työn ja levon välillä, kohtuulliset elämäntavat, tarpeeksi liikuntaa ja mielen hallintaa. Jostain syystä se ei ole enää mahdollista nykyihmiselle, joka vain kuluttaa kehoaan, mieltään ja loputonta tavaravirtaa.

Ehkä ihmisten on sen takia niin vaikeaa olla ja he sairastavat paljon, kun yhteys luontoon on katkennut. Sisimmässä on syvä ristiriita, kun se tärkein elämän antaja on unohdettu ja keskitytään sen tuhoamiseen, mistä itse ollaan lähtöisin. Luonnonympäristöjen hyväksikäyttäminen eli pilaaminen tuhoaa luonnollisesti myös ihmisen, kun ei ole enää kotia, mistä voimansa ammentaa.

Voi olla vaikeata myöntää, että kehitys ja tiede ovat olleet tuhoamassa sekä omaa luonnettamme/luontoamme että luontoympäristöämme. Monet uskovat, että eivät pysty hoitamaan itse itseään enää ollenkaan, sillä niin vahvasti tiede ja teknologia ovat etäännyttäneet kehon kaukaiseksi kohteeksi. Potilaatkin haluavat työntää vastuun terveydestään jonnekin muualle. Samalla luonto on kaikonnut yhä kauemmaksi ja se on muuttunut vain hyötykäytön lähteeksi. Perinteinen kiinalainen lääketiede on on nimensä mukaisesti tiedettä, mutta näkökulma on minulle tutumpi, kun ihmisen ja luonnon yhteys/yhteisyys on siinä peruspilarina. Vastuun ottaminen omasta terveydestä eli itsehoito, on tärkeintä, mitä voimme tehdä. Julkinen terveydenhuolto ei voi syödä, juoda, nukkua ja elää puolestamme, vaan aikuiset ihmiset itse valitsevat, miten omaa terveyttään hoitavat. Akupunktio ei tietenkään mene kenenkään ihmisen omien elintapojen edelle. Jos potilas jatkaa pää paljaana kulkemista talvikeleillä, niin tuskin se niska- ja hartiasärky tulee helpottamaan ennen kesäsäitä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *