Uupunutta uni ei auta

Viimeisen kahden vuoden aikana vastaanotolleni on tullut yhä enemmän ihmisiä, joilla on epämääräisiä ja sekavia oireita. He kuvailevat oloaan niin väsyneeksi, että eivät jaksa tehdä juuri mitään ja jos vielä pystyvät käymään töissä, niin kotona he käyvät vain nukkumassa sellaista unta, että ovat taas aamulla töihin lähtiessään väsyneitä. Osa on jo sairaslomalla, tai muuten pois työelämästä, kun voimia ei välttämättä riitä muuhun, kuin tiskaamiseen tai postin hakemiseen.

Uupumus ja väsymys ovat kaksi eri asiaa. Tarpeeksi lepäämällä väsymys kaikkoaa ja jaksat taas toimia normaalisti. Uupuneelle uni ei tuokaan virkistystä vaan olo pysyy sumeana ja raskaana, joten lepo ei enää palauta voimia takaisin. Uupumus on usein pitkällisen henkisen tai fyysisen rasittamisen, sairastamisen tai vakavien traumojen seurausta. Se ei tule hetkessä, vaan yleensä ihminen on itse jo pitkän aikaa ymmärtänyt, että alkaa mennä heikompaan kuntoon. Asiaan vaan ei osata puuttua, kun tottuuhan sitä siihenkin, että on koko ajan väsynyt.

Uupuneelta puuttuvat usein omat selkeät rajat, joiden vuoksi saatetaan olla vaikkapa aina valmiina auttamaan toisia. Syyllisyydentunne kuuluu monien uupuneiden ajatuksiin, jotka voivat kulkea tätä rataa: Jos minä en tätä tee, niin kuka tekee. Lepään sitten, kun olen tehnyt tämän. Pakko tehdä, kukaan muu ei osaa tehdä tätä. En voi olla töistä pois…. Ja uupumus ei muuten edellytä työpaikkaa, sillä monet väsyttävät itsensä loputtomilla kotitöillä. Työttömyys ei suojaa uupumukselta, vaan jatkuva rahasta huolehtiminen on sekin voimiensa toistuvaa kuluttamista.

"Jos minä en tätä tee, niin kuka tekee. Lepään sitten, kun olen tehnyt tämän. Pakko tehdä, kukaan muu ei osaa tehdä tätä. En voi olla töistä pois…."

Uupumuksen tilaa kuvaillaan myös sanoilla väsähtäneisyys ja kuluneisuus, jotka viittaavat liialliseen rasitukseen. Mikä sitten on ihmiselle liikaa? Pitkäaikaiset sairaudet sekä niihin liittyvät voimakkaat hoidot voivat olla uupumuksen syinä. Jotkut lääkkeet, joita joudutaan syömään pitkiä aikoja heikentävät elimistön toimintaa ja väsyttävät sairasta lisää. Kaikenlainen hyvin voimakas stressi voi kuluttaa liikaa voimavaroja ja johtaa jatkuvan väsymyksen tilaan. Vaihdevuodet voivat viedä uupumukseen, kun uni häiriintyy eikä muutokseen tuomiin vaivoihin löydykään apua. Kaikenlainen liiallinen tekeminen oli se sitten työntekoa, urheilua, valvomista, seksiä, ajattelua tai syömistä voi johtaa vähitellen uupumukseen. Voimat käytetään loppuun, ne hiipuvat ja vähitellen täytyy alkaa suunnitella päivän toimet sen mukaan, miten olo antaa myöten.
 
Nivelreuma aiheuttaa uupumusta silloin, kun tulehdustila jää pitkäksi aikaa päälle. Reumaan käytettävät solunsalpaajahoidot sekä uuvuttivat minut että tuhosivat perusterveyttäni lisää. Menikin useita vuosia ennen kuin aloin palautua jokseenkin normaalin oloiseksi solunsalpaajakokeilujen jälkeen. Myös muut nivelreumaan käytettävät lääkkeet söivät ainakin minulta, joka olen kevytrakenteinen ihminen, voimia valtavasti. Lisäksi ne heikensivät terveyttäni voimakkaasti, enkä oikeastaan jaksanut päivisin tehdä, kuin pari kolme tuntia kotitöitä. Yksi iso leikkaus vei voimani yli vuodeksi. Syynä oli leikkauksen jälkeisen kivunhoidon epäonnistuminen sairaalassa, jonka takia jouduin sitten syömään pitkään isoja määriä voimakkaita kipulääkkeitä. Tällaiset lääkitykset voivat aiheuttaa uupumusta ajan mittaan. Toki olemme yksilöitä ja toinen kestää paremmin erilaisia hoitoja kuin joku muu.

Uupumus tuo usein mukanaan monenlaisia ja sekavia oireita.

Yksi perusasia on se, että henkinen tai fyysinen ponnistelu vie kaiken voiman ja niiden jälkeen on pakko levätä. Hankalan asiasta tekee se, että uni ei virkistä. Sitä herää sumeana ja väsyneenä, joka taas heijastuu ajatusten takkuiluna ja aivosumuna, joka puolestaan voi alkaa masentaa mieltä. Uupunut voi kokea äänet, valot, hajut, kemikaalit voimakkaan ärsyttävinä ja tuntea häiritseviä tuntemuksia eri puolilla kehoa. Voi olla nivelsärkyjä, jatkuvaa kurkkukipua, imusolmukkeiden turpoamista, sydämen tykytyksiä, päänsärkyjä ja vatsavaivoja. Erilaisia oireita lienee sen verran, kuin on sairastuneita, joten tässä vain osa yleisimpiä.

Akupunktion antama apu uupumukseen vaatii useita käyntikertoja ja hoidon onnistumisen edellytyksenä on se, että potilas itse miettii ja tekee muutoksia elämässään, jos se vain on mahdollista. Ruokavalion muutoksia joutuu usein tekemään samoin miettimään, onko se rakas raskas laji parempi vaihtaa johonkin kevyempään ainakin väliaikaisesti. Osa asiakkaista käy terapiassa, mikä on hyvä asia ja akupunktiolla voidaan tukea henkistä hyvinvointia, kun sen avulla voidaan rentouttaa mieltä ja kehoa useasti jo ensimmäisellä hoitokerralla. Lisäksi akupunktio voi tehostaa vaikeasti imeytyvien mielialalääkkeiden vaikutusta. Uupuneen hoitoon akupunktiolla kuuluu energiantuotannon palauttaminen, jolloin elimistö saisi mahdollisimman hyvin käyttöön ne tärkeät ravintoaineet, joita tarvitaan normaalin toiminnan ylläpitämiseen.

Miten ihmeessä uupumuksesta voi toipua jos voi ensinkään. Osan on kai vain totuttava elämään sen kanssa ja sopeuttamaan tekemisensä voimiensa mukaan. Tai niinhän meidän kaikkien pitäisi tehdä jo ennakoivasti. Milloin voi huomata, että oma tekeminen menee jo yli voimien? Ehkä silloin, kun toiminta muuttuu automaattiseksi, ilottomaksi ja väsyttäväksi. Silloin voisi olla tauon ja ajattelemisen paikka. Mikä elämässä on tärkeää? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä, minkä takia me elämme? Toistaaksemme tauotta samanlaisia päiviä kurkottaen johonkin hamaan tulevaisuuteen, jolloin asiat ovat ehkä paremmin? Vai kasvaaksemme, oppiaksemme ja kehittyäksemme ihmisinä paremmiksi, viisaammiksi ja elämää suojeleviksi olennoiksi? Emme elä vain itseämme ja oman mielihyvän tavoittelua varten. Me olemme osa suurta elävää kokonaisuutta, luontoa, jota kohtaan vastuun ottaminen voi auttaa uupunutta löytämään tärkeää sisältöä elämäänsä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *